Hei ystävä.
Ihanaa, että olet täällä. Ehkä sattumalta. Ehkä uteliaisuudesta. Tai ehkä sen vuoksi, että tiemme ovat kohdanneet aiemmin. Tärkeintä kuitenkin, että olet tässä.
Kiitos, että tulit.
Tiedän, että aikamme tenho puristaa meitä monin tavoin. Että tulisi jatkuvasti olla paljon ja kaikkialla. Virheettömästi. Samanaikaisesti, Kuluttamaan tehokkaasti: Aikaa, kokemuksia, asioita – ihmissuhteita.
Sellaista täältä ei kuitenkaan löydä. Tämä ei ole sellainen paikka. Minä en ole sellainen. Hetkessä ohikiitävän, tehokkaan ja täyteisen sijaan – kutsun sinut sivupöytään.
Tässä pöydässä ei ole kiire mihinkään. Ollaan kaikessa rauhassa. Ihmetellään uteliaasti. Ollaan ensin täysin varmoja, kunnes epävarmuus valtaa hetken.
Ennen kuin viimeinen meistä sammuttaa valot, voi sivupöydässä vastausten sijaan löytyä kysymys, jota ilman tätä hetkeä ei olisi tavoittanut. Kysymys, joka avaa meissä jotain uutta. Tai ainakin antaa mahdollisuuden siihen. Vaikkemme heti tietäisikään mitä.
Sivupöydässä – kaikki on kohdallaan.
Tähän minä sinua kutsun. Yhteiseen pöytään. Yhteiseen pyrkimykseen ymmärtää.
Tervetuloa. Toivottavasti viihdyt.
Rakkaudellisesti,
Tatu